Arkkitehtuurin laitos

Lähiöpride-hanke

Lähiöpriden päämäärä on edistää lähiöympäristöjen vaalimista tunnistamalla niiden arvotekijöitä asukkaille ja osallisille. Hankkeessa tutkitaan mielikuvia, arkkitehtuuria ja maisema-arkkitehtuuria lähiöidentiteettien rakennusaineena. Tutkimukseen ja työpajoihin pohjaava hanke tähtää lähiöiden kestävään tulevaisuuteen.

Muraali Matinkylässä. — Muraali Espoon Matinkylässä Pyyntitien alussa. Kuva: Anna Tolonen

Lähiöpride – Lähiöympäristöt ja arkkitehtuuri identiteettien rakennusaineena

Hankkeen tavoitteena on edistää lähiöympäristöjen kestävää korjaamista tunnistamalla niiden arvotekijöitä asukkaille ja osallisille. Tutkimme hankkeessa lähiöihin liitettyjä mielikuvia sekä lähiöiden arkkitehtuuria ja maisema-arkkitehtuuria lähiöidentiteettien rakennusaineena. Hankkeen tulokset ja vaikuttavuus toteutuvat tutkimusartikkeleina, yleistajuisena keskustelualoitteena sekä suunnitteluun ja paikallisyhteisöille suunnattuina työpajoina.

Kaksivuotinen hanke toteutettiin vuosina 2021–2022 Aalto-yliopiston ja Turun yliopiston konsortiohankkeena.

Tutkimus on saanut avustusta ympäristöministeriön Lähiöohjelmasta 2020–2022.

Lataa tästä hankkeen politiikkasuositukset ja keskustelunavaus.

Panu Savolainen, apulaisprofessori (Arkkitehtuurin historia ja restaurointi), Aalto-yliopisto

Laura Berger, tutkijatohtori (Arkkitehtuurin historia ja restaurointi), Aalto-yliopisto

Ira Verma, senior scientist (Terveys- ja hyvinvointialan arkkitehtuuri), Aalto-yliopisto

Ranja Hautamäki, professori (Maisema-arkkitehtuuri), Aalto-yliopisto

Anna Tolonen, hankekoordinaattori, Aalto-yliopisto

Paula Piirainen, maisema-arkkitehti, Aalto-yliopisto

Aada Taipale, yliopisto-opettaja (Maisema-arkkitehtuuri), Aalto-yliopisto

Elisa Lähde, apulaisprofessori (Maisema-arkkitehtuuri), Aalto-yliopisto

Kasimira Kouri, arkkiteht. yo, Aalto-yliopisto

Hannes Teräsvuori, arkkiteht. yo, Aalto-yliopisto

Sampo Ruoppila, tutkimusjohtaja, Turun yliopisto

Pirjo Turtiainen, post doc-tutkija, Turun yliopisto

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä suomalainen maisema koki historiansa suurimman muutoksen. Kaupungistumisasteen nopea nousu ja aluerakentaminen loivat kaupunkien ympärille lähiöitä, jotka olivat täysin uudenlainen kaupunkiympäristö ja Suomen kaupunkikehityksen merkittävin yksittäinen käänne sitten kaupungistumisen alkuvaiheiden. Lähiöympäristöjen alkuvaiheen poikkeuksellisuus ja uutuus, niiden taustalla ollut yhteiskunnallinen rakennemuutos sekä nyt jo yli puolen vuosisadan merkityksiä, identiteettejä ja mielikuvia kerrostanut aikajakso ovat kaikki tämänhetkisten lähiömielikuvien taustalla. Jo lähiörakentamisen alkuajoista alkaen niihin on kohdistettu lukuisia parantamisprojekteja ja -kampanjoita tavoitteena alueiden sosiaalinen ja fyysinen monipuolistaminen. 2000-luvulla lähiöuudistamista on toteutettu erityisesti täydennysrakentamisena ja monissa maissa jopa kokonaisten alueiden purkamisena.

Lähiöihin tulevan vuosikymmenen aikana kohdistuvat maankäyttöpaineet, korjaaminen ja mahdollinen purkaminen vaikuttavat asukkaiden lähiympäristöön enemmän kuin mitkään muut ennakoitavissa olevat kehityskulut. Korjausrakentaminen on edelleen todennäköisin vaihtoehto: suuri osa Suomen rakennuskannan sitoutuneesta energiasta on lähiöissä, ja rakennusten purkaminen ja korvaaminen uusilla tällä hetkellä käytössä olevalla tekniikalla toteutetuilla kerrostaloilla tekisi tyhjäksi pyrkimykset hiilineutraaliin Suomeen.

Merkittävä lähiöympäristöihin vaikuttava tekijä on täydennysrakentaminen. Huonosti toteutettuna se uhkaa lähiöiden miellyttäväksi ja positiiviseksi voimavaraksi koettuja luonnonläheisyyden, vihreyden ja avaruuden ideaaleja. Täydennysrakentamiseen kietoutuu taloudellisia ja maankäytöllisiä kysymyksiä monimutkaisempi arvonmuodostuksen ja asuinalueidentiteetteihin näkökulma. Tämä on lähiöiden tutkimuksessa ja kehityshankkeissa vielä verraten sivuun jäänyt maisema-arkkitehtuuri: viheralueiden, ulkotilojen ja pihojen ulottuvuus.

Kysymys lähiöiden täydennysrakentamisesta ja korjaamisesta ei ole vain tekninen ja maankäytöllinen. Rakennuskannan arvot kietoutuvat alueidentiteetteihin, yleisiin käsityksiin lähiöistä sekä asukkaiden ja muun yhteiskunnan tietoon ja lähiömielikuviin. Ongelmallisena pidettyyn erilaistumiseen ja segregaatioon liittyy lähiöympäristöjen mielikuvallinen ja fyysinen rappeutuminen, asuinalueiden arvostuksen lasku, sekä joissain tapauksissa rakennuskannan purkaminen teknisistä, taloudellisista tai toiminnallisista syistä.

Tutkimuksissa, kehityshankkeissa ja korjaus- tai täydennysrakentamisessa keskustelu lähiöympäristöjen arvoista jakautuu kolmeen verraten eriytyneeseen kenttään: 1) asiantuntija-argumentteihin arkkitehtonisista ja suojelullisista arvoista, 2) asukkaiden kokemuksiin ja arvoihin lähiöistä arkisina elinympäristöinä ja asuinpaikkoina sekä 3) maankäytön teknistaloudelliseen ja poliittiseen keskusteluun. Julkinen keskustelu, tutkimus ja poliittinen päätöksenteko ympäristöstä, maankäytöstä sekä korjaus- ja täydennysrakentamisesta tapahtuu pitkälti rakennusperinnön ja maankäytön kentällä. Näkökulma lähiöympäristöjen arvoihin muotoutuu siis pääosin maankäyttö- ja suojeluargumentaatiossa: pitkälti asiantuntijoiden luomissa käsitteissä ja diskursseissa, joista sekä muu yhteiskunta että alueiden asukkaat on suljettu pois.

Hankkeemme tavoitteena on tuottaa tietoa lähiöympäristöihin liittyvistä mielikuvista ja identiteeteistä tutkimalla niiden muotoutumista, tunnistamalla tämänhetkisiä lähiödiskursseja, kartoittamalla erilaisia asuinalueidentiteettejä, niiden ajallisia muutoksia, ylisukupolvisia siirtymiä ja katkoksia sekä tutkimalla lähiöympäristöjen viheralueiden ja ulkotilojen merkitystä alueen asukkaille suunnittelutapaustutkimuksin. Hankkeen kaksi ensimmäistä työpakettia kohdistuvat lähiöihin yleisesti historiallisten ja tämänhetkisten diskurssien näkökulmasta, ja kaksi jälkimmäistä lähiöidentiteettien ja -ympäristöjen näkökulmiin ruohonjuuritasolta kulttuurikartoituksen ja kokemuksellisuuden lähtökohdista. Hankkeen ensimmäinen puolikas (TP1 ja TP2) tutkivat lähiöitä yleisellä, valtakunnallisella tasolla. Toinen puolikas (TP3 ja TP4) taas keskittyvät yhteen tapaustutkimukseen, jonka pohjalta hankkeessa kehitetään lähiöiden kehittämiseen yleisesti soveltuvia malleja. Tapaustutkimuksena on Espoon Matinkylä, mikä huomioidaan myös kahdessa ensimmäisessä työpaketissa yleisen tarkastelun rinnalla.

1. Aika ja arkkitehtuuri: lähiöiden rakennetun ympäristön merkitysten murrokset (Aalto-yliopisto, Arkkitehtuurin historia ja restaurointi)

2. Lähiömielikuvat 2000-luvulla (Turun yliopisto, Sosiaalitieteet)

3. Yhteisöt ja alueidentiteetit (Aalto-yliopisto, Terveys- ja hyvinvointialan arkkitehtuuri)

4. Maisema ja tulevaisuus: lähiöiden maisema-arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu (Aalto-yliopisto, Maisema-arkkitehtuuri)

1. Tieteelliset julkaisut (työpaketit)

2. Keskustelunaloite ja työpajat ammattiyhteisölle, päätöksentekijöille ja suunnittelijoille

3. Työpajat ja ympäristökasvatus paikallisella tasolla tapaustutkimuksen yhteydessä

24.11.2021 klo 9:00-10.30. Kaupunkiakatemian aamukahvit: Arvokas lähiö – toiveita ja tulevaisuudenkuvia lähiöiden uudistamiseen. Linkki etätapahtumaan.

25.11. klo 12:00-17:00: Kenen lähiö? Lähiöpride- ja Muuttuva lähiö-hankkeiden yhteinen päätösseminaari. Myyräncolon Skenesali, Myyrmäki. Seminaarin ohjelma ja linkki ilmoittautumiseen.

29.11. klo 17:30-19:30. Uudenlainen lähiöylpeys: Lähiöohjelman 2020-2022 hankkeiden tuloksia Matinkylässä. Ison Omenan kirjaston Stage, Matinkylä.

Hankkeen politiikkasuositukset

Berger L & Savolainen P (2023). Betonia, metsää mielikuvia. Lähiöiden perintöytymisen monet kasvot.

Piirainen, Paula; Lähde, Elisa ja Hautamäki, Ranja (2023). Monitoiminnallinen, vehreä Matinkylä. Alueellisen viherkerroin laskennan menetelmäesittely ja tulokset.

Taipale A & Hautamäki R (2022). Tuntematon lähiömaisema. Leena Iisakkilan Matinmetsä.

Verma, I (2022). Aging Neighborhood and Social Inclusion, A Case Study